En kirjoita yllä mainitusta aiheesta, vaikka senkin aika tulee joskus koittamaan. Pohdiskelun kohteena on ei tällä hetkellä niin ajankohtainen mutta silti eriäviä mielipiteitä herättävä eutanasia.
Eutanasia, armomurha/kuolema, on ihmisen tarkoituksellinen/tiedostettu kuoleman salliminen hänen omasta, vapaaehtoisesta tahdostaan. Sen tavoitteena on päästää sairas ihminen ikuiselle matkalleen, kun itse sairauden hoitokeinot ovat hyödyttömiä (tai niitä ei ole) ja tuska sekä kivut hallitsemattomia. Eutanasia sisältää useita käsitteitä, mutta tämä on sen perimmäisin tarkoitus - antaa ihmiselle hyvä kuolema ilman loppusuoralla olevan elämän pitkittämistä lääketieteellisin metodein.
Eutanasiaa on kahdenlaista: aktiivista ja passiivista. Suomessa vain passiivinen on sallittua - hoidot voidaan keskeyttää tai niitä ei välttämättä edes aloiteta potilaan pyynnöstä, jos hoitokeinot eivät pysty parantamaan sairautta (esimerkiksi aggressiivista, laajalle alueelle etäpesäkkeitä levittänyttä syöpää.)
Aktiivinen eutanasia on laitonta Suomessa. Siitä voi saada enintään kahdeksan vuoden vankeustuomion. Toisen pyynnöstä suoritettu surma on rangaistava teko, mutta toisen henkilön itsemurhassa avustaminen ei ole lain nojalla rangaistavaa. Huomaatteko tämän ristiriidan?
Vaikka potilaiden saattohoitoa säätelee lääkintöhallituksen kirje 80-luvulta (sen mukaan potilaan tulisi saada itseään sekä hänen ihmisarvoaan kunnioittavaa hoitoa loppuun asti, vaikkei ennustetta voisikaan parantaa entisestään), ei tähän siltikään sisälly heti tapahtuvaa armoa. Vaikka passiivinen eutanasia toteutuisikin, joutuu potilas silti elämään joissakin tapauksissa jopa viikkoja valtavien kipulääkeannosten turruttamana. Mikä pahinta - kivut eivät siitä huolimattakaan aina helpotu. Jos kuitenkin helpottuvat, lopputulos on usein se että potilas elää tajuttomuuden ja sen hetken rajamailla houraillen. Olen itse nähnyt sen, ja voin vannoa että se oli sydäntä raastava näky.
Keskustelu aktiivisen eutanasian laillistamisesta on ollut enemmän tai vähemmän ajankohtaisena aiheena jo useamman vuoden - niin Suomessa kuin muutamassa muussa Euroopan maassa. Kansalaisaloitteesta sekä -liikkeestä huolimatta tätä ei ole vieläkään mahdollistettu maassamme. Ei, vaikka kyselyjen mukaan vuosi vuodelta yhä useampi suomalainen kannattaisi sitä.
Eutanasian täydellisen toimeenpanon vastustajien keskuudessa suurimmat syyt ovat uskonnollisia ("Älä tapa") tai eettisiä.
Eettisiin syihin vedotaan niissä tapauksissa joissa potilas on tiedottomassa tilassa, eikä hänen kantaansa tai suostumustaan asiaan saada selville. Lisäksi pelätään eräänlaista massatuhoa. Jos eutanasia saisi täydet vapaudet toteuttamiselleen, voitaisiin sitä alkaa käyttää ajan kuluessa entistä herkemmin sairaisiin ihmisiin heidän omasta tahdosta piittaamatta (näissä tapauksissa esimerkiksi leikkaamaan terveydenhuollon kuluja.)
Toisaalta myös eettiseen puoleen tukeutuu armokuoleman kannattajat: ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään ja siitä, milloin fyysiset sekä niitä seuraavat psyykkiset kivut kohoavat moninkertaisesti kehon/mielen sietokyvyn ylitse. Ihmisellä on oikeus päättää omasta kehostaan ja siitä, milloin liika on liikaa.
Loppujen lopuksi mietittäväksi jää, kumpi on oikeasti eettisempää: ihminen vangittuna omaan kehoonsa odottamaan milloin se antaa periksi vai se, että hän saa kaipaamansa rauhan omasta tahdostaan. Vaikka lääketiede on kehittynyttä ja se pelastaa ihmisiä joka hetki, tulee eteemme ihmiskohtaloita joiden kohdalla meidän on pysähdyttävä leikkimästä Jumalaa - jokainen meistä tietää, mikä on itsellemme parasta.
