Olen viime päivinä törmännyt erittäin miellyttävään sekä sydäntä lämmittävään ilmiöön. UMK:n ja suomalaisten ahkeran äänestämisen myötä Pertti Kurikan Nimipäivät -niminen punkyhtye lähtee edustamaan meitä tämän vuoden Euroviisuihin. Miehillä on mukanaan positiivinen asenne sekä palava tahto osoittaa maailmalle, kuinka he menevät läpi vaikka harmaan kiven. He tahtovat levittää sanomaa siitä, kuinka jokainen meistä voi tehdä ilman rajoja sitä mitä rakastaa - välittämättä muiden mielipiteistä. PKN:än jäsenet osoittavat ettei vammaisuus ole este ja ettei heitä tai muita pidä/voi/saa tuomita sen vuoksi kanssaeläjiä, "normaaleja" ihmisiä alempaan kastiin. PKN ei ole ensimmäinen ja (toivottavasti) viimeinen vähemmistöön kuuluva edustaja - aikoinaan myös Jari Sillanpää osallistui laulukilpailuun.
Olen kohdannut muun muassa Iltalehden ja Ilta-Sanomien linkitetyissä uutisissa aivan ihaniin kommentteihin. Ihmiset ovat aidosti tämän nelihenkisen porukan tukijoukkona. Toki epäilijöitä ja vihaajiakin löytyy, mutta milloin muka suomalaiset ovat olleet tyytyväisiä mihinkään?
Kommenttien seasta löytyy kuitenkin myös yksi ikävempi ilmiö. Vaikka ihmiset kirjoittavatkin kauniisti ja ylistäen kehitysvammaisia ja heidän oikeuksisaan, samojen henkilöiden tekstit täyttyvät loppua kohden vihasta ja inhosta. Syynä ei ole suinkaan Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen jäsenten edustama vähemmistö, vaan seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset. "Onneksi mitkää hintit eivät lähteneet edustamaan meitä.", "Jos ne ja ne hintit olisivat menneet pomppimaan isolle lavalle niin olisin vieny ne saunan taakse." Nämä lauseet ovat loistavia yhteenvetoja ihmisten vihapuheista.
Järkytyin. Laskekaa minut vaikka mielensäpahoittajaksi. Niin minä kyllä itse asiassa teinkin - pahoitin mieleni. Onko tämän kolumnin tarkoitus jatkaa sitä taistelunsa loppuun saatettua homorummutusta? Ei. Tämän tekstin sisältö koskee otsikkonsa mukaan vähemmistöjen eriarvoisuuksia.
Mielestäni yllämainitsemieni kommenttien lukeminen oli samaan aikaan mielenkiintoista sekä järkyttävää. Millainen on sellaisen ihmisen maailmankuva, joka hurraa ja hyväksyy mutta samaan aikaan tuomitsee ja väheksyy? Miten niin ristiriitainen ajatustapa on voinut edes syntyä?
Mikä tekee kehitysvammaisista hyväksyttävämmän vähemmistön, kuin esimerkiksi homo- tai transseksuaaleista? Ei, en halveksu mitään tai ketään - haluan vain esittää tämän kysymyksen epäilijöille, epävarmoille yksilöillä. Tosiasia on se, että näiden esimerkki ihmisryhmien oikeuksien eteen ja toteutumiseksi tehdään paljon töitä. Varsinkin nyt, kun molemmat ovat ajankohtaisia juttuja. Vihdoinkin ihmisten silmät ovat auenneet. Joidenkin silmäluomet ovat kuitenkin ummessa rähmäisesti, toisten taas hieman raollaan.
Onko alkukantainen jäänne pelosta tuntemattomaa kohtaan johtanut siihen, miten jotkut ajattelevat: "Vammaisuus on näkyvää, se voi osua kenen tahansa kohdalle mutta se ei ole uhka." vs. "Homous on ihmisen seksuaalinen olemus ja sen ilmentyminen, se voi koskettaa ja tulla iholle. Se on uhka."
Puettuani tämän kaiken sanoiksi voin vain enää ihmetellä, kuinka tämä voi olla todellista. Meidän kaikkien pitäisi auttaa toisiamme halveksumatta ketään. Meidän täytyy istahtaa hetkeksi alas ja miettiä, mikä on tällä hetkellä elävien sukupolvien tehtävä. Omasta mielestäni se on tasa-arvoisuuden toteuttaminen niin, että voimme jälkipolvien kasvaessa huomata tehneemme jotain oikein.
Yhteenveto: Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye levittää sanomaa (heidän sekä toveriensa oikeuksista) jota pitäisi kuunnella inspiroituen siitä. Samaan aikaan kuitenkin osa tukijoukoista hyökkää ahdistelevin kommentein toista/toisia vähemmistöjä kohtaan. Siinä ei ole mitään järkeä, se on juuri sitä mitä kutsutaan tekopyhyydeksi. Me olemme kaikki yhdenvertaisia toistemme edessä. Ikään, fyysisiin/henkisiin ominaisuuksiin, rotuun, ihonväriin, tai mihinkään muuhun katsomatta. Tässä on kuitenkin pikkuriikkinen toivonkipinä: suvaitsevaisuus elää pintamme alla jossain muodossa. Sen on vain puhjettava täyteen kukkaansa.
Pertti Kurikka, Kari Aalto, Sami Helle ja Toni Välitalo eivät lähde valloittamaan Eurooppaa ja sitä kautta koko maailmaa säälin tai huomionhakuisuuden nimissä. He tekevät sen asenteella ja määrätietoisuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti